Hevosen ruokinta

Teksti: Susanna Särkijärvi
MMM, eläinravitsemuksen asiantuntija

Hevosen hyvä ruokinta edellyttää yksilöllistä suunnittelua. Hevoselle tulee valita sille parhaiten sopivat rehut ja ruokintamalli. Yleisesti hevosten hyvinvointia tukee parhaiten karkearehuvaltainen ruokinta.

Hevosen ruuansulatuselimistö on luotu hyödyntämään ensisijaisesti karkearehua, mieluiten useina pieninä annoksina päivän mittaan. Jos hevosella on mahdollisuus laiduntaa, se käyttää tutkimusten mukaan noin 70 % vuorokaudesta ravinnonetsintään. Ravintoa etsiessään hevonen on jatkuvassa pienessä liikkeessä ja saattaakin kulkea vuorokauden aikana 12–15 kilometriä. Laidunrehu on hevoselle parasta mahdollista ravintoa ja laiduntaminen ylläpitää hevosen hyvinvointia kokonaisvaltaisesti.

Valitettavasti nykyaikainen hevosenpito ei mahdollista hevosen jatkuvaa laiduntamista eikä se täällä Pohjolassa ole muutenkaan mahdollista. Erityisesti pitkä sisäruokintakausi ja vähäinen liikunnan mahdollisuus altistavat hevosen monenlaisille ongelmille. Meidän tuleekin huomioida hevosen lajityypilliset ominaisuudet ja tukea sen hyvinvointia rehujen, ruokintatekniikan ja mahdollisten lisärehujen avulla niin paljon kuin se on mahdollista.

Hyvälaatuinen karkearehu on kaikkien hevosten ruokinnan perusta. Karkearehujen (kuiva heinä, säilöheinä) avulla pystytään tyydyttämään useimpien harrastehevosten energiantarve kokonaisuudessaan. Karkearehuannos tulisi jakaa päivän aikana mahdollisimman moneen ruokintakertaan, sillä pitkät ruokintavälit altistavat hevosen mahalaukun ja suoliston haavaumille. Useat ruokintakerrat myös virikkeistävät hevosen päivää ja ehkäisevät joutilaisuudesta aiheutuvia käytöshäiriöitä.

Jos hevosella on ongelmia hyödyntää karkearehuja tai sen energiantarve on suuri, voidaan lisäenergiaa saada väkirehuista (esim. kaura). Väkirehujen energia on yleensä peräisin tärkkelyksestä, jonka sulatuskapasiteetti hevosen ruuansulatuskanavassa on rajallinen. Siksi väkirehun lisääminen ruokavalioon saattaa aiheuttaa epätasapainoa hevosen suolistoon. Myös esimerkiksi kilpailu- ja valmennusmatkat sekä ruokinnassa tapahtuvat muutokset järkyttävät helposti hevosen herkkää ruuansulatusjärjestelmää. Mikäli hevosen suolisto ei toimi tehokkaasti, saattaa sille tulla puutetta B-vitamiineista ja ravintoaineiden imeytyminen voi heikentyä.

Karkearehun laatu vaikuttaa siihen, mitä ja millaisia lisärehuja hevonen tarvitsee. Laidunruoho ei lisiä kaipaa, mutta muulloin on ruokintaa aina hyvä täydentää ADE-vitamiineilla ja kivennäisellä. Jos perusrehun proteiinipitoisuus on hyvin alhainen, joudutaan jopa joutilaan hevosen ruokintaa täydentämään lisäproteiinilla. Karkearehun alhainen proteiinipitoisuus kielii rehun yleisesti heikosta laadusta, joten vitamiinien ja hivenaineiden riittävään saantiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Urheiluhevosten ruokinnassa haasteet lisääntyvät. Valmennuksessa oleva hevonen, kilpailukaudesta puhumattakaan, altistetaan päivittäin eri asteiselle fyysiselle ja henkiselle kuormitukselle, joka koettelee sen tuki- ja liikuntaelimistöä, vastustuskykyä sekä ruuansulatusta. Onneksi ruokinnallisin keinoin sekä erilaisin lisäravintein pystytään nykytutkimuksen valossa tukemaan urheiluhevosen niveliä, lihaksistoa sekä suoliston toimintaa ja siten lisäämään sen hyvinvointia merkittävästi.

FAKTALAATIKKO

• Karkearehujen laadulla tarkoitetaan sekä rehun hygieenistä puhtautta että ravintosisältöä
• Hyvä heinä tuoksuu raikkaalta, on vihreää, ei pölise eikä sisällä hometta tai rikkaruohoja
• Koostumuksen voi luotettavasti selvittää vain rehuanalyysin avulla
• Heinän ravintoarvoon vaikuttaa erityisesti sen korjuuajankohta, aikaisin korjattu heinä on lehtevämpää ja sisältää enemmän ravintoaineita kuin myöhään korjattu paksukortinen heinä